Hampaaton halieläin, lat. Halitus Maximus esiintyy laajasti kaikissa kylmän ilmaston maissa. (Koko suku lähti ihan LAPASESTA) Sitä tavataan hyvin erilaisissa joukkioissa.

Halitus Maximus kantaa jälkeläisiään vatsapuolella olevassa pussissa useiden vuosien ajan ja ruokkii poikaset imettämällä niitä (neppareitakin muistuttavista) nisistään.

Poikaset takertuvat emoonsa hyvin tiukasti kiinni ja pystyvät syömään jopa emon ollessa liikkeellä.

Halitus Maximus on sekasyöjä. Sen hiljainen ääni on ihmiskorvaan lähes huomaamaton ja siksi sitä onkin vaikea huomata sen laajasta esiintymisestä huolimatta.

 

(*Emo syntyi parittomasta villalapasesta. Toisen lapasen söi luultavammin Ennenvanhan blogissani mainittu sukkahukka. Vatsapussi on sisäänpäin käännetty peukunpaikka ja häntä oli lapasessa valmiina. Poikanen ja emon korvat on leikattu ja ommeltu ohuesta pesukonehuopuneesta silkkivillaneuleesta. Muut tarvikkeet vanhoja nappeja, lankaa. Emon nisät ovat neppareita joista toisen vastakappale on poikasen ommeltu poikasen suuksi.)