Jos äidin päässä syntyy jatkuvasti luovia ideoita niin ei kai ole ihme etä niin käy lapsillekin. Joskus se ei naurata. Tai saattaa jopa naurattaa mutta samalla hirvittää. Ja jotain siinä oppiikin. Kun minun materiaalini on kaikenlainen roska niin poikani 3,5 on kunnostautunut pikkuveljen koristelussa.

Mitä olen nyt oppinut? No ettei koskaan tule laiskuuksissaan jättää tuhka-astiaa olohuoneeseen. Se nimittäin toimii oivana innoittajana luovaan toimintaan. Katsokaa vaikka.

Äiti: Laitoitko sinä tuhkat pikkuveljen päähän?

poika: joo.

äiti: Miksi teit niin?

poika: se oli niin hauskaa.

 

Onneksi pikkuvelikään ei älynnyt tästä pahastua vaan osallistui innokkaasti tähän luovuuden puuskaan. Mutta voin kertoa ettei saippuallakaan lähde tuhka lapsen päänahasta, ainakaan ihan helposti.

Kesällä en edes yrittänyt pesua sen jälkeen kun keskeytin pojan luovan työn. Siinä vaiheessa pikkuveljellä oli 13 kuulakärkikynällä piirrettyä raitaa ympäri kehoa, onneksi vain yksi kasvoissa. 

poika: minä tein siitä tiikerin.

 

Nih. :D