Äiti askartelee.
"Hän puuhaa villat ja pellavat ja halullisin käsin askartelee. Hän näkee työnsä tulokset, hän ei sammuta lamppua yölläkään." :)
(San.31:13,18)
Väriä ainakin. Kurkista tarkemmin Ennenvanhasta, osoitteesta:
http://www.ennenvanha.fi/varia-ja-pitkan-ilon-leipomuksia
Makeat muistikirjat karkkipapereista. Karkkipaperit on laminoitu kestäviksi. Sivut on valkoiset ja tehty 100% uusiokuitupaperista. Näitä ei vielä näy Minttumaan sivuilla mutta kysellä saa jos kiinnostaa tilata. Melkein kaikkia näitä on vielä runsaasti saatavilla. Hinta 5 €/kpl.
Pieni työmies sai tänään lahjaksi ihan oman työmiehen pakin ja oli ilmeisen mielissään, ainakin kanniskeli sitä pitkin iltaa mukanaan :) Tämän ikäisille pojille(4v) on vaikea keksiä itse tehtävää lahjaa. Kysyin tämän työmiehen äidiltä lahjavinkkiä ja kuulin että poika kovasti ihailee isänsä rullamittaa(sellaista jonka voi vivusta veivaamalla kelata takaisin rullaan). Siitä keksin sitten tämän pakin, joka oli muuten ensimmäinen kolmiulotteinen työ jonka olen tehnyt konepahvista. Yritin tehdä tämän mahdollisimman vähistä osista jotta lopputulos olisi kestävämpi. Välttämättömät saumat on liimattu erikeeperillä ja lisäksi teipattu maalarinteipillä sisä- ja ulkopuolelta. Maalarinteipin päälle laitoin Teippitarhan ihanaa kultateippiä. Samalla teipillä koristin ja vahvistin kantokahvat. Pakin sisäosa on jaettu kahteen eri kokoiseen osaan.
Ja mitä pakin sisälle? No tärkein oli se oikea rullamitta. Lisäksi pakkiin päätyi taskulamppu johon ei tarvitse pattereita vaan se toimii dynamo-periaatteella, kahvaa painelemalla saadaan virtaa joka myös varastoituu. Tietysti tarvittiin myös työmiehen merkkauskynä ja (kettukarkki-kansinen)muistivihko(tai "kirjoitin", niinkuin poika itse sanoi). Sitten vielä pieni karkkiaski ja värikynät. Pakki on tarkoituksella jätetty pahvin väriseksi. Näin sen saaja voi ihan itse maalata tai koristella sen mieleisekseen. Nimilapun laitoin kuitenkin.
Ja ettei ihan olisi pelkille pojille vinkkiä, niin Ennenvanhassa on vinkki joka luultavasti kiinnostaa myös tyttöjä. *Ja samalla kuularata, olenkin jo aiemmin kertonut kuinka ihastunut yhä olen lasikuuliin :)
http://www.ennenvanha.fi/dramatiikkaa-ruusulinnassa
Minttumaan syysarvonnan tulokset ovat vihdoin ja viimein selvillä! Suurkiitos kaikille "roskia" lähettäneille! Otan niitä jatkossakin mielelläni vastaan, vaikka arvonta tältä erää onkin ohi. Jos siis muuten vain haluatte ilahduttaa, niin pistäkää erityisesti suklaa- ja rusinapakkaukset talteen. Arpalippuja lunastettiin kaikenkaikkiaan 356 kpl, eli aika mukava määrä. Sen vuoksi palkintona on myös lupaamani lahjakortti. Ja ihan... muuten vain päätin arpoa myös ylimääräisen saippuan. *** Kaikkein ahkerimmin arpalippuja tienasi Anna P. joka sai arvontaan yli 80 arpaa ja täten itselleen valitsemansa kierätyskantisen muistikirjan. 1.palkinnon (käsintehty saippua+luffakiekko) voitti Kikka A. 2.palkinnon(käsintehty saippua+luffakiekko) voitti Suvituuli M. 3.palkinnon(15 euron lahjakortti Minttumaan omiin tuotteisiin) voitti Jenni R. 4.palkinnon(tämä on se ylimääräinen palkinto, eli käsintehty saippua+luffakiekko) voitti Anna P. Onnittelut voittajille! Jos huomaatte tämän, ottakaahan yhteyttä. Saippuan voittaneet kertokaa minkä saippuan haluatte ja Jenni R, sinä voit käyttää lahjakorttisi heti tai myöhemmin, ihan miten itse haluat. :)
Yllä olevassa kuvassa on uusia pikkumuistikirjoja joiden kannet on tehty laminoiduista karkkipapereista. Näin voi lähettämillenne roskille käydä :) Muistikirjoissa on 100%kierrätyskuituiset sivut. Nämä muistikirjat ja muuta kivaa on lähtenyt myyntiin Helsingin Unioninkadulla sijaitsevaan Sokeri ja Tähti-myymälään. Jos paikka ei ole sinulle ennestään tuttu niin suosittelen vierailemaan!
Leivonta- ja herkkuhetkiin lastenkin kanssa. Nam! Tyttö tykkäsi taikinan valmistuksesta kun olin olin ensin itse tehnyt tuon paistamis-osion. Leivosten muotoilu oli myös mukavaa puuhaa. Teimme perunaleivoksia ihan ensimmäistä(mutta ei viimeistä) kertaa ja nämä olivat sekä lasten että aikuisten mieleen. Olemme aikamoisia herkkusuita mutta näitä ei olisi tullut mieleen syödä enempää kuin 1-2 kpl, ovat niin makeita. Ja siis riittoisiakin ja siksi sopivan hintaisia. Minusta nämä ovat niin nättejä ja helppotekoisia että sopisivat vähän parempiinkin juhliin tai isollekin joukolle.
PERUNALEIVOKSET 16 kpl
3 munaa
1 ½ dl sokeria
2 dl perunajauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
100 g voita
0,5 dl sokeria
0,5 dl tummaa kaakaojauhetta
1 prk marjasosetta (vauvan ruokaa) tai 0,5 dl vadelmahilloa/mehua 1 muna loraus mehua tai kahvia suklaata ja ruokaöljyä tai vaaleaa kaakaojauhetta. Valmistusohje: Vatkaa munat ja sokeri hyväksi vaahdoksi. Sekoita perunajauhot, leivinjauheja vaniljasokeri. Siivilöi seos munavaahtoon ja sekoita varovasti. Levitä taikina leivinpaperille pellille ja paista 200 asteessa n.5-10 minuuttia, kunnes pinta hieman ruskistuu. Jäähdytä levy ja murenna kulhoon. Vaitoehto 1: sulata 100 g suklaata ja sekoita siihen 2 rkl ruokaöljyä. Kasta leivokset suklaaseen ja laita leivinpaperille jääkaappiin kovettumaan. Vaihtoehto 2: Pyörittele vaaleassa kaakaojauheessa ja laita jääkaappiin. *Voisivat onnistua kivasti niinkin, että painelisi taikinan paksuhkoksi levyksi ja tekisi leivokset piparimuotilla. Mäistä voi tehdä myös minileivoksia, tekee vain puolet pienempiä eli 32 kpl.*
Lisää muruihin sula voi. sekoita. lisää etukäteen yhdistetty kaakao ja sokeri. Lisää marjasose, muna, ja halutessasi kahvitilkka. Sekoita tasaiseksi taikinaksi. Tee taikinasta tanko ja leikaa se 16 osaan. Pyörittele taikinasta pyöreitä/soikeita leivoksia ja laita jääkaappiin. Kun ovat kylmenneet, leivokset voi kuorruttaa..
Pupu-korttiin käytetty uutta ja vanhaa. Oletteko huomanneet miten hienoja väripapereita löytyy kirjekuorien sisäpinnoilta? Tähän korttiin liimattu kukka on stanssattu käytetyn kirjekuoren nurjalta puolelta. Kannattaa vilkaista kaikki kierrätykseen menevät kuoret ennen pois heittämistä!
Ja sitten se vink vink..
Olen ihastunut dymo-kohokirjoittimeen ja mitä ihanaa tänään löysinkään? Teippitarha-niminen nettipuoti ( www.teippitarha.fi )myy kohokirjoittimen teippejä ihanissa väreissä. Näitä en ole löytänyt mistään muualta. Tämä puoti on pullollaan myös muuta ihanaa. En ole ennen tiennyt että on olemassa niin ihania teippejä. Ja mitä sitten teipeistä? No vaikka mitä! Katsokaa vaikka Teippitarhan blogiin:
http://www.teippitarha.blogspot.com/
Ai niinkus mitä sata kertaa? No meidän pikkupoika tykkää isistä, tietysti :)
http://www.ennenvanha.fi/lahjakortteja-no-sata-kertaa
Julkinen rakkaudentunnustus. Ja tämä oli jo toinen tätä laatua. Aiemmin olen esitellyt täällä miehelleni tekemäni isomman valokuvakirjan ja nyt oli jo aika tehdä uusi. Tämä on kooltaan paljon pienempi, valokuvatkin ovat tavallista passikuvaa pienempiä. Mies sai tämän joululahjaksi ja oli hyvillään. Idean tähän sain, kun näin netissä jonkun tekemän kirjasen, jonka kannessa oli tuo sama teksti. En tiedä mitä tuo kyseinen kirjanen sisälsi, mutta tältä näyttää omani. Kaikkia sivuja en tänne kuvaa, mutta tekstit voin laittaa. Mitäs sitä peittelemään kun on kerran saanut niin hyvän miehen <3
52 Reasons I love you
Rakastan sinua koska...
*olet tavallinen suomalainen mies.
*kaksin on parempi kuin yksin.
*olet Isän oma.
*uskallat tunnustaa virheesi.
*muutat maailmaa rukouksella.
*osaat katsoa maailmaa toisenlaisin silmin.
*sinulla on tavoitteita.
*sinussa on herkkyyttä.
*olit läsnä kun lapsemme syntyivät.
*uskot Sanaan niinkuin siinä lukee.
*käytät muumi-kravattia :)
*sinulla on valoisa luonne.
*huomaat rikkaudet jotka olemme saaneet.
*uskallat puhua kauniista asioista.
*olet musikaalinen ja urheilullinen.
*olet hyvä isä.
*olet sopiva saunakaveri.
*erotat olennaisen.
*haluat kokoNaisen.
*luotat johdatukseen.
*yhdessä voimme tehdä työtä ja käydä levolle.
*kolmisäikeinen lanka ei katkea helposti.
*yhdessä olemme vahvoja.
*voimme nauraa yhdessä.
*suosit ekoa.
*olet hyvä isä.
*ihailet pientä prinsessaamme.
*rohkaiset pieniä prinssejämme.
*luet lapsille ja leikit.
*keität minulle kahvia.
*kannat huolta heikommista.
*sinulla on pehmeät arvot.
*sanot asiat niinkuin ne ovat.
*et sulje ovea kun Armo tulee kylään.
*voimasi on Herrassa.
*meillä voi olla yhteisiä ystäviä.
*perhe on paras.
*tiedät että vähän voi olla paljon.
*näet äitiyden arvon.
*olet luonto-ihminen.
*olet rehellinen.
*asut kanssani pienessä punaisessa tuvassa.
*voimme olla sylikkäin.
*arvostat lasta.
*et suosi ihmisiä aseman perusteella.
*tulet kanssani piknikille.
*osaat nähdä myös kauas.
*et pelkää tarttua työhön.
*olet Isän töissä.
*kanssasi arkikin voi olla juhlaa.
*vuodet kuluvat ja olet yhä siinä.
*kuljemme yhtä matkaa samaan suuntaan.
*tiedät että Jumala tietää paremmin.
Kurkatkaapa tämän mallikuvan mukaan tehtyä paperimassakisua Ennenvanhan blogistani. Aika hauska :) Mallikuvan, kuten myös massakisun, teki tyttöni 6v ja siitä syntyi vielä korttikin.
Tammikuun ensimmäinen. Siinä on aina paikka uusille aluille. Menneet epäonnistumiset voi jättää taakse ja vanhasta vuodesta ottaa mukaan vain sen mitä uusilla poluilla on tarpeen. Uusi alku on innostava ja lohduttava.
Me juhlimme vuoden ensimmäistä päivää syöden juhlaruokaa olohuoneen lattialla :) "Kakun" ohje on Käsityön iloa-blogista:
http://kasityoniloa.vuodatus.net/ (suklainen kakku)
Tyttöni (6v) oma skräppäyssivu. Tämä on kokoa 15x15 cm. Olen harmitellut kun en saa tehtyä lasten kuvista kansioita mutta näinhän se käy myös, vaikkakin vähän hitaammin. Vielä saa äiti aika paljon auttaa, mutta tyttö on kovasti mielissään tästä hommasta ja sai joululahjaksikin omia tarvikkeita skräppäykseen :)
Nämä ovat osa omista kädentaidoistani kertovaa "kansiota" jonka olen toteuttanut käyttämällä pohjana vanhaa kirjaa.
Hampaaton halieläin, lat. Halitus Maximus esiintyy laajasti kaikissa kylmän ilmaston maissa. (Koko suku lähti ihan LAPASESTA) Sitä tavataan hyvin erilaisissa joukkioissa.
Halitus Maximus kantaa jälkeläisiään vatsapuolella olevassa pussissa useiden vuosien ajan ja ruokkii poikaset imettämällä niitä (neppareitakin muistuttavista) nisistään.
Poikaset takertuvat emoonsa hyvin tiukasti kiinni ja pystyvät syömään jopa emon ollessa liikkeellä.
Halitus Maximus on sekasyöjä. Sen hiljainen ääni on ihmiskorvaan lähes huomaamaton ja siksi sitä onkin vaikea huomata sen laajasta esiintymisestä huolimatta.
(*Emo syntyi parittomasta villalapasesta. Toisen lapasen söi luultavammin Ennenvanhan blogissani mainittu sukkahukka. Vatsapussi on sisäänpäin käännetty peukunpaikka ja häntä oli lapasessa valmiina. Poikanen ja emon korvat on leikattu ja ommeltu ohuesta pesukonehuopuneesta silkkivillaneuleesta. Muut tarvikkeet vanhoja nappeja, lankaa. Emon nisät ovat neppareita joista toisen vastakappale on poikasen ommeltu poikasen suuksi.)
Tämä arkirukous on väännetty rautalangasta. Se onkin minulle tarpeen. Turhan usein sitä on toivomassa paljon enemmän kuin oikeasti tarvitsee. Opinko joskus että tulisin toimeen vähemmälläkin?
Jos äidin päässä syntyy jatkuvasti luovia ideoita niin ei kai ole ihme etä niin käy lapsillekin. Joskus se ei naurata. Tai saattaa jopa naurattaa mutta samalla hirvittää. Ja jotain siinä oppiikin. Kun minun materiaalini on kaikenlainen roska niin poikani 3,5 on kunnostautunut pikkuveljen koristelussa.
Mitä olen nyt oppinut? No ettei koskaan tule laiskuuksissaan jättää tuhka-astiaa olohuoneeseen. Se nimittäin toimii oivana innoittajana luovaan toimintaan. Katsokaa vaikka.
Äiti: Laitoitko sinä tuhkat pikkuveljen päähän?
poika: joo.
äiti: Miksi teit niin?
poika: se oli niin hauskaa.
Onneksi pikkuvelikään ei älynnyt tästä pahastua vaan osallistui innokkaasti tähän luovuuden puuskaan. Mutta voin kertoa ettei saippuallakaan lähde tuhka lapsen päänahasta, ainakaan ihan helposti.
Kesällä en edes yrittänyt pesua sen jälkeen kun keskeytin pojan luovan työn. Siinä vaiheessa pikkuveljellä oli 13 kuulakärkikynällä piirrettyä raitaa ympäri kehoa, onneksi vain yksi kasvoissa.
poika: minä tein siitä tiikerin.
Nih. :D
Toissajouluna tein postauksen nurinpäin käännetystä kahvipussista josta sellaisenaan tuli kiva lahjapussi. Tänä vuonna monet lahjat piiloutuivat tällaisiin kierrätysmateriaaleista tehtyihin rasioihin. Meillä lapset saavat toivomiaan tavaralahjoja mutta aikuisille suosimme aineettomia lahjoja. Aineettomasta lahjasta kertovan paperin/kortin voi kätkeä kuitenkin lahjarasiaan, niin avaamisen ilo säilyy :) Jos mietit vielä mitä antaisit läheisillesi, kurkista vaikkapa tätä vaihtoehtoa:
Arvaatko mistä nuo kuvan rasiat on tehty? Rasioiden ohjeen voi kurkistaa Ennenvanhasta:
Meillä on koti ihan kaaoksessa mutta siellä täällä on jo jotain jouluista. Onneksi joulun tulo ei ole riippuvainen siitä onko koti tai komero siisti. Joulu tulee sydämeen hiljaa vastaanottamalla eikä työssä ja toimissa rehkimällä. Eikä meidän onneksi tarvitsee valmistaa joulua. Sehän on jo valmis, ollut yli kaksi vuosituhatta. Siitä helpottuneena istu rauhassa alas, nauti kuppi kuumaa ja sytytä kynttilä. Vaikkapa itse tehty mandariinituikku :)
Se tehdään näin:
* Halkaise mandariini (vaakasuunnassa) terävällä veitsellä.
*Kaiverra lusikan avulla reunoilta keskelle päin hedelmäpalaset pois kuoren sisältä. Varo ettei keskellä oleva valkoinen "töyhtö" irtoa. Syö irrottamasi hedelmäpalat :)
*Kuivaa varovasti paperilla painelemalla kuorta sisäpuolelta.
*Kuoren pitäisi nyt näyttää tältä:
*Aseta kuoren puolikas palamattomalle aluselle, esim. metalliseen muffinssivuokaan.
*Kaada kuoreen oliiviöljyä ja sytytä "sydänlanka". Syttyminen vaatii tulitikun pitämistä sydänlangan vierellä jonkin aikaa, ainakin jos sytyttää tulen heti kun kuori on koverrettu(on vielä kostea).
*Tee halutessasi tuikusta tuoksukynttilä lisäämällä muutama tippa eteeristä öljyä oliiviöljyn sekaan. Itse laitoin 3 tippaa appelsiiniöljyä ja 3 tippaa kardemummaöljyä.
*Valvo kynttilää ja pidä se pois lasten ulottuvilta! Mietin etukäteen onko tämä hirveän vaarallinen juttu mutta ainakaan puolentoista tunnin polttamisen jälkeen öljy ei ollut kuumentunut kuin kädenlämpöiseksi. Tuli tietysti sinällään on varomattomalle vaarallinen.
Magneettiset viestit :) Yksi näistä tulee omalle kullalleni(mikähän?) ja loput toivottavasti löytävät kodin jonkun muun luota.
Ja peilejä. Nämä tekstit ja taustapaperit on leikattu lehdistä ja muutamat mustataustaiset sanat on kirjoitettu dymo junior-kohokirjoittimella. Sanat kertokoon viestin ja toiselta puolelta peilistä voi sitten kurkistaa kuka se tällainen sanojen kertoma onkaan.
